Turun kaupungin päättäjille

23.8.2016

Kupittaan siirtolapuutarhaa on viljelty yli 80 vuotta. Puutarha on osa historiallista kaupunkilaisten virkistys- puisto- ja puutarha-aluetta Uudenmaantullin ympäristössä. Kupittaan alue on erityisen merkityksellinen käyttötapojensa ajallisen ja alueellisen jatkuvuuden vuoksi. Pidämme selvitystemme perusteella siirtolapuutarhan aluetta erittäin merkittävänä osana Kupittaan puistokokonaisuutta ja kasvillisuudeltaan hyvin monimuotoisena geenivarojen säilyttäjänä. Tutkimustyö jatkuu.

Kupittaan siirtolapuutarhan merkitys kasvillisuusselvitysten ja puistohistorian valossa

 

Kasvillisuusselvitykset siirtolapuutarhassa 2015–2016

Kupittaan siirtolapuutarhan kasvillisuutta ei ollut kartoitettu, kunnes sen aloitti turkulainen luontoharrastaja Pertti Dahlström kasvukautena 2015. Hän listasi havaitsemansa puutarha- ja kulttuurikasvilajit ja täydensi havaintojaan kasvukaudella 2016. Dahlström totesi merkittävän lajirunsauden ja erityisyyden: Siirtolapuutarhassa kasvaa yleisenä kasveja, jotka ovat rautakautisen ja keskiaikaisen asutuksen seuralaisia, kuten nurmilaukka ja tummatulikukka. Siellä on laaja kirjo vanhoja koriste- ja hyötykasveja sekä kauppapuutarhojen myymiä eri vuosikymmenten suosikkilajikkeita.

Vuonna 2015 tulimme mukaan me Turun yliopiston, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Turun museokeskuksen tutkijat huolissamme siitä, että puutarhan kasvihistoriaa ja kasvillisuuden nykytilaa ei tunneta eikä sitä voida näin ollen ottaa huomioon sen tulevaisuutta koskevassa päätöksenteossa. Koko Kupittaan alueen merkittävään puutarhahistoriaan ei myöskään ole kiinnitetty riittävää huomiota.

Aloitimme siirtolapuutarhan vanhan kasvillisuuden selvittelyn yhdessä puutarhan väen kanssa keräämällä vanhoja valokuvia alueelta. Toukokuussa 2016 Turun yliopiston museologian oppiaineen harjoittelija ja tutkija kartoittivat vanhoja sipulikasveja ja joitakin muita vanhoja kevätkukkijoita. Havainnoimme kasveja palstakohtaisesti ja keräsimme niiden iästä ja kulkeutumisesta muistitietoa. Muistitieto ei kanna puutarhan alkuvaiheisiin asti, ja monella palstalla vain joitakin vuosia taaksepäin. Kasvien iän määrittelyssä on siis yhdisteltävä muistitietoa, puutarhahistoriallista tietoa ja geneettistä tutkimusta. Heinä-elokuussa 2016 Hämeen ammattikorkeakoulun geneettisen monimuotoisuuden opintokokonaisuuden opiskelija kartoitti alueen vanhoja syysleimuja. Molemmissa kartoituksissa on yhteistyökumppanina Luonnonvarakeskus.

Luonnonvarakeskuksen omassa projektissa kartoitetaan vanhoja Suomessa säilyneitä sipulikukkia. Kupittaan vanhoiksi arvelluista sipulikukista otettiin useita näytteitä Luken koekentälle Piikkiöön kasvatettaviksi ja vertailtaviksi muualta saatujen näytteiden kanssa (tulppaaneja, narsisseja, sinililjoja, lumikelloja, varjoliljoja). Kesällä 2016 Ty:n museologian oppiaine ja Luonnonvarakeskus luetteloivat omenapuita. Vanhat omenapuut, joita on yli 280, ovat pääosin hyväkuntoisia, niitä on hoidettu hyvin. Harvalla nykypalstalaisella on tietoa puiden lajikenimistä. Luke otti 12 kiinnostavimmasta puusta lehtinäytteet DNA-analyysiä varten, jonka avulla lajikkeet voidaan tunnistaa. Luken projektissa kerätään tietoa Suomessa menestyvistä vanhoista omenalajikkeista. Tutkimukset toteuttavat kansallista kasvigeenivaraohjelmaa.

Kupittaan kasvillisuuskartoitukset jatkuvat, toivottavasti hankerahoituksen turvin, kasvukaudella 2017. Tavoitteena on osoittaa kasvigeenivarallisesti arvokkaimmat kasvit ja tarkastella niiden säilytystä osana kasvigeenivaraohjelmaa, määrittää vanhoja perinnekasveja koko puutarhan laajuisesti sekä luonnehtia alueen puutarhahistorian tuottamaa monimuotoisuutta ja kaupunkikulttuurista merkitystä. Tutkijoiden kiinnostus puutarhan kasvillisuuteen on innostanut palstaviljelijöitä tarkastelemaan palstansa kasveja uudesta näkökulmasta ja arvostamaan entistä enemmän sellaisia kasveja, joilla on puutarhassa pitkä historia.

 

Kupittaan puisto- ja puutarhahistoriaa

Kupittaa on ollut kaupungin väestön tärkeä laadukkaan raakaveden lähdealue, jonka terveellisestä vedestä nauttivat myös Kupittaan terveyskylpylän asiakkaat 1700- ja 1800-luvulla. Kupittaa on ollut kaupunkilaisten virkistys- ja juhla-alueena ainakin 1600-luvulta alkaen. Finska Trädgårdsodlingssällskapet laajensi terveyskylpylän puiston laajahkoksi maisemapuistoksi ja perusti alueen itäpäähän Suomen ensimmäisen puutarhakoulun 1841. 1820-luvun alussa kaupunki vuokrasi Uudenmaantullin takaa palstoja porvarien huviloille ja plantaaseille. Näillä kokeiltiin usein uusien kasvien viljelyä. Tunnetuin oli kauppias Abraham Kingelinin puutarha Marieberg nykyisen Kupittaan siirtolapuutarhan vieressä. Plantaasinomistajien velvollisuus oli istuttaa palstalleen puita kaupungin tuloväylien kaunistukseksi. Turun Puidenistutusseura, johon osa plantaasinomistajista kuului, toimitti puuntaimia ja huolehti, että myös Uudenmaantien ja Kupittaalta Vähä-Heikkilään johtavan tien varteen istutettiin puistopuut. Nämä ovat edelleen tärkeä osa alueen liikenneväylien maisemaa.

Kupittaan siirtolapuutarha perustettiin kaupungin työssä käyvän väestön virkistykseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Sinne pääsi jalan, polkupyörällä tai julkisin liikennevälinein kotoaan nopeasti hoitamaan palstaa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Näin on nykyäänkin. Lapsiperheet viettivät puutarhassa kesää, kun asuivat lähettyvillä. Mökit olivat ja ovat pieniä, eivät tarkoitettuja asumiseen, vaikka niissä voi yöpyä. Kullakin palstalla kasvoi 5-10 omenapuuta. Näistä puutarhan alkuaikoina istutetuista omenapuista on jäljellä siis lähes 300.

Viljely Kupittaan siirtolapuutarhassa on muuttunut. Hyötypuutarhan osuus palstoilla on pienentynyt, kun palstalta ei enää tarvita välttämätöntä leivän lisää. Siirtolapuutarhaperinteeseen on kuulunut ja kuuluu kasvien ja siemenien vaihto, joten puutarhassa suositut kasvit ovat levinneet ja voineet säilyä pitkään. Sinnikkäät kasvit myös leviävät itsekseen palstalta toiselle. Puutarhaperinnön ja kasvigeenivaratutkimuksen kannalta vanhan siirtolapuutarhan keskeisenä arvotekijänä on sen kasvillisuus, jota voidaan arvioida mm. kasvigeenivarallisin ja monimuotoisuuden perustein. Näihin perusteisiin kuuluu myös paikan kasvihistorian tuntemus. Näitä Kupittaan siirtolapuutarhan arvoja selvitämme ja selkeytämme edelleen, jotta ne olisi mahdollista ottaa huomioon aluetta koskevassa päätöksenteossa.

 

Turussa 19.8.2016

 

Sirkku Pihlman, tutkija, Turun yliopisto, museologia

Maarit Heinonen, tutkija, Luonnonvarakeskus, geneettinen monimuotoisuus

John Björkman, tutkija, Varsinais-Suomen maakuntamuseo