Historiaa

Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys perustettiin 26.5.1935. Itse puutarhan perustaminen oli pitkäjänteistä työtä. Toimintaedellytykset parantuivat huomattavasti, kun alue kytkettiin vesijohtoverkkoon.


Yhteisöllisyyttä haluttiin voimistaa ja tavoitteena olikin kaikkien viljelijöiden saaminen yhdistyksen jäseniksi. Kesäretkillä haettiin vaikutteita toisista siirtolapuutarhoista.


Sotavuosiksi toiminta hiljeni. Välirauhan aikana perustettiin retkeilykerho. Rintamalla olleita jäseniään yhdistys muisti pienellä paketilla kevättalvella 1942. Turun kaupunki auttoi yhdistystä raha- ja tarvikelahjoituksin läpi sotavuosien. Puutarhan yhteiset kunnossapitotyöt tehtiin silloin talkootöinä. Tapa vakiintui seuraaviksi vuosiksi, joskin osanotto vaihteli vähäisestä ”ilahduttavan runsaaseen”.


Sotien jälkeen kupittaalaisten kelpasi järjestää kymmenvuotisjuhlat entistä viihtyisämmässä puutarhassa, mikä ilmeni yhdistyksen vuoden 1945 pöytäkirjassa:

”Vielä muistamme hyvin millainen tämä puutarha-alueemme oli 10 vuotta sitten. Se oli aivan tavallinen pelto aukea josta osa oli kaatopaikkana. Nyt voimme tyydytyksellä todeta mitä on uutteralla työllä aikaan saatu.”


Talkootöiden ja retkien ohella toimintatavoiksi vakiintuivat 1930- ja 1940-lukujen kuluessa yhteisostot, palstanhoitokilpailut, syysjuhlat, sekä kiertävällä vuorolla toimineet kesäkauden yö- ja päivävartioinnit. Sotien jälkeen perustettiin naistoimikunta, joka retkeilykerhon tavoin oli oikein aktiivinen.


Siirtolapuutarhaharrastajien määrää haluttiin myös kasvattaa, minkä vuoksi kokonaan uuden siirtolapuutarhan suunnittelu käynnistyi. Ponnistelut tuottivat tulosta, ja vuonna 1947 Peltolan siirtolapuutarhayhdistys aloitti toimintansa. Samana vuonna Kupittaan yhdistyksen nimi muuttui Kupittaan Ryhmäpuutarha yhdistys ry:ksi, ja vuoteen 1953 mennessä sen jäsenmäärä oli kasvanut 83:een henkeen.